Heitin joskus maaliskuun huitteilla pomolle vitsinä, että voisin alkaa kirjoittaa blogia avustajana olemisesta. Pomo oli, että kirjoita ihmeessä, varmasti riittää juttua, kun heillä on töissä. Tänään taas asiasta puhuttiin, ja aattelin oikeasti ryhtyä kirjoittelemaan. Katsotaan kuinka tää tästä muotoutuu ja miten osaa kirjoittaa asioista :) Jutuista tulee varmasti turhankin ympäripyöreitä, sillä minulla on työssäni vaitiolovelvollisuus. Kirjoitellaan kuitenkin kokemuksia ja mietteitä työstä, josta pidän 110 %:sti ja on ollu onni ja ilo saada tehdä työtä, josta oikeasti pitää! Tietenkin on välillä hampaiden kiristystä ja tympeitä työpäiviä. Jokaisessa työssä on. Ollaan kuitenkin pomon kanssa siinä mielessä samanlaisia, että molemmille sattuu ja tapahtuu.. koko ajan! 

Tähän väliin pieni info minusta, jos tätä blogia vaikka joku ei minua tunteva lukee. Eli olen 27-vuotias savolainen Kymenlaaksossa asuva henkilökohtainen avustaja. Aiemmin olen opiskellut itseni tradenomiksi ja tehnytkin hommia mm. toimistosihteerinä kulttuuritalossa. Olen ollut myös aktiivinen järjestötoiminnassa ja ollut mukana sekä opiskelijakunta että opiskelijayhdistys toiminnassa AMK-aikana. Olen myös järjestänyt tapahtumia vuosien saatossa useita. Alan vaihtoon minut sysäsi työttömyys ja halu päästä tekemään asioita ihmisten hyväksi. Kouluttauduin Valkealan opistossa henkilökohtaiseksi avustajaksi ja valmistuin koulutuksesta tammikuussa 2015. Koulutukseen sisältyi työharjoittelu, jonka suoritin Kolarin toimintakeskuksessa Lapissa. Asuin siis Napapiirillä vajaa pari kuukautta. Työharjoittelusta palattuani sain nykyisen työpaikkani näkövammaisen naisen avustajana. Työtehtäviini kuuluu monenlaista toimintaa aina kodinhoidosta ja lastenhoidosta työssä avustamiseen ja liikkumisiin. Työ on antoisaa ja lapsiperheessä ei koskaan työ lopu kesken! Vapaa-ajalla puuhailen vähän kaikenlaista. Suuri intohimoni on opiskella uutta jatkuvasti, joten osa ajastani kuluu itsenäiseen opiskeluun. Tämän lisäksi olen mukana Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmässä SPR Kouvolan osastossa. Koulutukset ja harjoitukset tuovat mukavasti vaihtelua työhön. Metsissä liikkumista treenaan myös geokätköilyn merkeissä sekä satunnaisesti hevosen selässä. Ratsastus harrastus on ikäväkseni jäänyt taas vähemmälle, lähinnä olosuhteiden pakosta. Näiden lisäksi neulon jonkun verran.. ja askartelen aina sopivissa väleissä. Kuntoani yritän fyysisen työn lisäksi pitää yllä lenkkeilemällä ja käymällä salilla. Olen myös pyrkinyt kehittämään kokkitaitojani tekemällä ruokaa! Niin pitkälle olen edistynyt, että kansikuvan mukaisesti palohälytin ei soi edes joka kerta, kun laitan ruokaa!

Nykyisessä työssäni voisi sanoa, että pidemmälle tähtäävää suunnittelua ei ole kannattavaa ollut tehdä. Suunnitelmat muuttuu jatkuvasti ja yksi edeltäjistäni oli joskus toivonut työsuunnitelmaa, minuuttiaikataulua miten hommat hoidetaan. Totesin jo ekalla viikolla töissäni, että ei ole mahdollista. Aina tulee muutoksia. Ja se vaihtelevuushan on tämän työn suola. Kuinka moni meistä pystyy sanomaan tarkalleen mitä tekee viikon päästä perjantaina klo 14-16? Niimpä.

Työni suurin ja määrittävin tekijä on autolla ajaminen. Työpäivät rakentuvat aamusta ja illasta kuskaamisten ympärille. Väliaika hoidetaan asioita niinkuin kuka tahansa. Kodinhoitoa, pyykkihuoltoa, ruoanlaittoa, asiointia ja asioiden hoitamista, työtä, kirjallisia hommia. Ja myös osa työtäni on päivittäiset lukuhetket, kun luen pomolleni milloin päivän uutisia, milloin kaupungin tiedotteita sekä tietysti kaikkea muuta mitä me kaikki luemme joskus. Yleensä lukeminen keskeytyy, kun yllättäen joutuu lähteä hoitamaan kiireellisiä asioita vaikkapa vakuutusyhtiön kanssa. Myös lääkäriasemat ovat ehtineet tulla tutuiksi :) ja koulut, hoitopaikat, kerhot ja harrastuspaikat. Olen moneen otteeseen todennut pomolleni etten kaipaa omia lapsia, kun nämä kaikki asiat tulee koetuksi ihan muiden ihmisten toimesta. Ja jos jokin vaihe jää kokematta, on onneksi ystäväpiirissä lapsia, joiden kanssa tulee touhuttua vaikka ja mitä. 

Työssä vaihtelevuus ja ihmisläheisyys ovat valttikortit, joiden takia tätä (fyysisestikin raskasta työtä) jaksaa. Henkilökemiat avustajan ja avustettavan välillä on asia, joka ei helposti toimi. Ja se on tässä työssä aika olennainen asia. Itselläni on käynyt asian suhteen tuuri. Olen avustettavani, pomoni kanssa samalla aaltopituudella ja välillä kommunikointi meneekin melkein sanattomana viestintänä. Aloittaessani työssä sanoin, että olen iloinen tultuani valituksi työhön, mutta olisin ymmärtänyt täysin, jos minua ei olisi valittu. Meinaan en minäkään haluaisi kotiini joka päivä vierasta ihmistä, josta en edes pidä. Henkilökemialla on merkitystä ja onneksi tässä tilanteessa se näyttää toimivan. Luottamus on myös suuri asia, ja osittain pakon sanelema asia. Olen kokenut ansainneeni luottamuksen, sillä minulle on tarjottu useita asioita, joita ei välttämättä parin kuukauden jälkeen olisi luotettu. Olen siitä otettu.

Pääasiassa työni suorituspaikka on avustettavani koti. Perheessä asuu tietenkin muitakin kun avustettavani, joten päivittäin tapaan useita ihmisiä ja kommunikoin eri ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. On päiviä, kun olen nuoremman polven mielestä tosi cool.. ja päiviä kun en. "Avustaja ei saa" on yleinen komento. Kun taas kutsutaan Heidiksi niin silloin yleensä asia on mieleinen. Olen saanut myös taideteoksia omaan kotiin viemisiksi. Jotain olen siis tehnyt kai oikein. Kuluneiden kuukausien aikana on työn ohessa pelattu Shakkia, käyty leikkipuistossa ja huvipuistossa, shoppailtu sekä kurvailtu ympäri kaupunkia ja viety ja haettu autoa korjaamolta. Lisäksi olen päässyt osallistumaan Näkövammaisten keskusliiton koulutukseen, kerhon retkipäivään sekä ollut mukana järjestämässä paritkin syntymäpäiväjuhlat. Tulossa on myös muita juhlia sekä työssä että vapaa-ajalla. Harvassa työssä sitä pääsee avustaja-rannekkeella leffaan tai huvipuistoon. Niin siis pääosin olen avustettavan kotona... Mutta päivästä riippuen en välttämättä edes käy kuin syömässä työpaikalla ja muu päivä ollaan liikenteessä! 

Hyvin usein käy niin, että työ jää päälle. Kaupassa opastaa kavereita, availee ovia ja kuskailee lapsia kärryissä tai vaunuissa, kavereilla taas ajattelematta alkaa putsaamaan pöytää ja täyttämään tiskikonetta sekä lähtiessä nappaa mukaansa roskat ulos vietäväksi. Kysymättä. Pahoittelen ystävät rakkaat, että teen asioita. Olen mie vasta vähän aikaa sitten imuroinut yhden omakotitalonkin kokonaan, kun jäi vaan imuri käteen :D piti vaan eteinen imuroida.. Soooriii! Mutta kun työssä tekee koko ajan jotakin pientä ja pistää paikkoja ojennukseen, vie mennessään ja tuo tullessaan, niin sitä on vaikea lopettaa :D Sekä vielä kun tekee avustushommaa työssä ja vapaa-ajalla harrastuksen myötä.. Kotona sitten en teekään yleensä mitään. Kai se on joku balanssi oltava.

Oikeastaan ajattelin tähän kirjoitukseen kirjoittaa myös negatiivisista asioista työssäni, mutta ehtiihän ne. Tänään on ihmetelty, kun asiat toimii ja ei toimi. Valitettavasti koskien minun palkka-asioitani! Mutta katsotaan tilanne loppuun ja kirjoittelen sitten lisää asiasta. 

Huh, tulipa tekstiä, toivottavasti ette nukahtaneet kesken kaiken! Mikäli kuitenkin silmät jaksaa vielä lukemista niin aiemmista edesottamuksistani voi lukea harjoittelun blogistani Lapista http://hemmulapissa.vuodatus.net

Lisäilen tänne myös lähitulevaisuudessa Köpiksen reissun kuvia huhtikuulta sekä muutaman muun reissun.. Mitä tässä on tehty. Joku vois sanoo, että oon vähän levoton sielu. Ehkäpä.

 

Loppuun vielä muutamia hetkiä viime päiviltä avustajan työssä

2015-05-24%2018.47.40.jpg

Sunnuntaina töihin lähtö hymyilyttää. Hyvä sää, kevyt työpäivä ja palkka sopiva :) Mii laik!

2015-05-26%2012.12.03.jpg2015-05-24%2013.02.26.jpg

2015-05-24%2013.01.37.jpg

2015-05-24%2012.44.52.jpg

<3:llä avustaja