Se on kesä ny! Ja loma ja silleen. Eipähän taas meikeläisen suunnitelmat menny niinku strömsöössä. Koskapa ne menis. Eilen Lappeenrannassa nähhessäni yhen toisen savolaisen ja tervehtiessä perinteisin menoin "NONNI" pääsin taas availee alkukesän edesottamuksia, jotka meni jotensakin näin:

Lomalla lompsahdin 3.päivä heinäkuuta. Ekan ja tokan lomapäivän viettelin kotona ihan vaan ollen ja siivoten. Sunnuntaina sitten hyppäsin bussiin ja posottelin Jyväskylään. Siellä meni aika mukavasti geokätköillen, lautapelaillen, kirpparilla käyden ja tietysti käytiin maistamassa Muangthain sushit, jotka oli edelleenkin vallan mainiot. Pari päivää hurahti siellä mukavasti ja kelit oli kohdillaan. Muutamat todella kivat kätköt löytyi ja taisin saada taas yhden uuden geokätköilijän mukaan remmiin, JES!

 

Jyskälästä jatkoin matkaa iki-ihanaan Turkuuun! <3 jossa muutaman päivän ajan käytiin puistoilemassa koiran ja lasten kanssa, grillailtiin, saunottiin, käytiin kaupungilla, leffassa, Ikeassa sekä tottakai kätköilemässä. Kelitkin sattui oikeinkin mukaviksi ja ai, että jotenkin Turku on vaan aina niiiin ihana. Tulipa muuten koettua viimeinkin myös baari nimeltä Whisky Bar. Siitä on kuultu, ja paljon!

Nää hampparit oli niiiiiin hyviä etten kestä oikeasti!

 

Turusta sitten hyppäsin vielä völjyyn mukaan ja matka jatkui Keski-Suomen rajalle Padasjoelle. Siellä mökkeilen pari päivää vietettiin ja oltiinpa sika ahkeria ja tehtiin pitkään ja hartaasti tienvarsikylttejä paikalliselle toimijalle. Kyllä illalla lohisoppa ja sauna maistui kun projekti saatiin päätökseen. Illalla ihmettelin pientä vatsakipua, mutta pistin sen vaan sen piikkiin, että tuli syötyä vähän raskaasti. Siitäpä sitten unille raskaan päivän jälkeen ja valmistautumaan kotiinpaluuseen ja töihin. Vaan toisinpa taaaaas kerran kävi.

Lomaviikon päätteeksi la-su välisenä yönä heräsin pariin otteeseen todella kovaan vatsakipuun. Kouristuksenomainen kipu sai aikaan tuskan hien ja vilunväristyksiä. Yöllä en osannut muuten asiaan puuttua kuin ihmettelin asiaa ja odottelin aamua. Aamulla olo jatkui ja aamupalan jälkeen painuin vähän levolle, kun tuntui kummalta. Epäiltiin, että olisiko paikassa ollut viikkoa aiemmin vaivannut vatsatauti syynä. Ei vaan ollut laisinkaan huono olo, vain niinkuin vatsalihaksiin koski. Kävin vähän lepäilee ja odottelin, että menis ohi. Iltapäivällä alkoi tulla selväksi, että ei tää helpota ja rupesin oksentaa. Siinä sitten tuli selväksi etten töihin oo selviytymässä seuraavana päivänä ja olokin Kouvolaan matkustamiseen oli yllättävän heikko, joten päätin hyödyntää Padasjoen palveluja ja mennä siellä lääkärille maanantaiaamuna. Ilta ja yö meni jotenkuten. Koski ja heikotti. Vessaa pidemmälle en mennyt eikä syötyä oikein mitään saanut.

Maanantaiaamuna sitten soitin ja sain ajan Padasjoen tk:lle. Hoitaja otti vastaan ja hetken jutusteltua päätti ottaa CRP:n eli tulehdusarvon ihan varmuuden vuoksi. No pikatesti näytti lukemaa 83 ja hoitaja soitti lääkärille, joka otti miut vastaan. Lääkäri sitten tutkimusten jälkeen totesi, että nyt olis paras käydä sairaalassa, ei taida olla mittään oksennustautia. Hieman ihmettelevänä kysyin, että mites se sairasloma ja jos huomenna meen, onko lähete voimassa. Lääkäri totes, parempi kun meet tänään. OKKE! Kamat kasaan ja miut kuskattiin kohti Kuusaata. Matkalla totesin, että turha reissu on, mutta kuskina ollut Elli totesi, että mennään nyt vaan. Päivystykseen lähetteellä ja siitä edelleen ensiapuun pötköttelee. Tutkimuksia, verikokeita, haastatteluja ja kohta oli tippa kädessä. Kanyylia laittaessa totesin, että hei eka kerta kun toi kädessä. Lisää tutkimuksia ja pian tulikin lääkäri, joka kertoi, että epäillään umpparia nyt. Parasta soitella omaisille, sut leikataan vielä tänään. Vielä enemmän hölmistyneenä, kun päivällä soittelin Savoon, että tota näin. Ensiavussa sitten odoteltiin kipulääkkeiden ja muiden voimalla leikkausta. Osastolle siirrettiin miut vielä ilalla, kun leikkaussaleissa oli ruuhkaa. Näin myös sain ekaa kertaa sairaalavaatteet niskaan ja pääsin osastolle yöks. Oli jännää!

Potilas reporanka Pohjois-Kymen sairaalassa.

 

Tiistaina heräilin osastolta, tai juurikaan nukkunu, kun läpi yön käytiin vaihtaa tippaa, kipulääketttä, mittailee kuumetta, ottaa verta ja muuten vaan kyselee oonko kivulias. Aamupala ja lounas tuli ja meni, kun olin syömättä leikkausta odotellessa. Aikaikkuna oli puolen päivän aikoihin. Sekin tuli ja meni. Päiväkahvin jälkeen käytiin jo haastattelee ja pesee napa ja kerrottiin, että leikataan leikataan. Päivällisen mentyä lääkäri tuli ja teki tutkimukset. Mikä se olikin, umppari tai ei. Se on nyt helpottanut. Leikkaus on peruttu. CRP oli laskenu melkein 30 pykälää vuorokaudessa suoneen valutetun antiobiootin ansiosta. Aijaha, eka kysymys? Saako nyt syödä? Sain luvan. Voin kertoo, että kolmen vuorokauden ruokapaaston ja vuorokauden juomapaaston jälkeen se karjalanpiirakka ja mehu maistu taivaalliselta!

Keskiviikkona miulle vielä laitettiin antibioottii ja tippaa ja ilmoitettiin, että ruoan jälkeen pääsen kotio! Oli hassu tunne, kun lähti sieltä ns. terveenä. Kotiin vaan ja toipumaan. Saikkua pari päivää ja antibioottiresepti messiin. Justjuu. Vieläkään en tiiä mikä miulla oli. Ehkä umppari, ehkä suolistobakteeri. Mene ja tiedä!

Siinä sitten pari päivää lepäilin ja kesän kohokohta oli tulossa. Ilosaarirock. Funtsailin mitä teen sen kanssa ja päädyin sitten lähtemään Rokkiin, koska olo oli hyvä ja tiesin siellä olevan seuraa enemmän, kun yksin Kouvolassa. Kyyditkin järjestyi ovelta ovelle, joten matka Joensuuhun alkoi kaatosateessa ja ukkoskuurossa. Rokkiviikonloppu oli siitä erilainen, että olin ensimmäistä kertaa talkoolaisena rokissa, kuten myös selvinpäin antibioottikuurin takia. Voi veljet! Oli kyllä jännittävää ja mukavaa olla töissä. Kelitkin suosi lukuunottamatta sunnuntain pientä kaatosadekuuroa. Mutta mulla oli suihku- ja ruokailumahdollisuus sekä avaruuslakana, joten hyvin pärjäs. Telttanaapureiksi valikoitui vanhoja ja uusia tuttuja. Oulun porukka katto teltan perään, kun olin töissä ja keikoilla hummailemassa. Olihan taas mukavaa!

Pari kuvaakin tuli nappailtua. Tuo rokin talkoolaispaita oli ihana! Ja kiva, kun staffipassinkin sai muistoksi. Sillä nääs pääsi myös bäkkärille :P

 

Joensuusta järjestyi kyyti vielä Kerimäelle, josta olin kovin onnellinen. Nääs tavaraa taas oli ja bussit ei innostanut. Kerimäelle saavuin maanantaina iltapäivällä. Saunan ja pyykinpesun jälkeen vielä Savonlinnaan kattoo ystävää ja maistamaan lörtsyä! Illalla vielä serkkua moikkaamaan ja mummolla juoruttiinkin puoleen yöhön. Tiistaina väsytti, kun piti suunnata asioille Savonlinnaan ja sukuloimaan. Tiistaina illalla 200 km myöhemmin parkkeerasin Fordin maalle ja painelin saunan lämmitykseen.

Keskiviikkona sitten aamulla mansikkamaalle. Vettä tuli, mutta eipä tuo haitannut. Illalla vielä uus satsi marjoja laatikkoon, että olis Kouvolaan viemisiä. Vettä sato taas. Mutta marjaa tuli ja torstaiaamuna klo 5.30 auto starttasi kohti Kymenlaaksoa ja lähin käymään kotona!

#omamaamansikka

Torstaina eka ajelin Imatralle moikkailee ihanaa Satua ja tekee tupatarkastuksen uuteen mökkeröiseen. Siitä jatkoin matkaa kummitytön tykö Taipalsaarella, jossa vierähtikin useampi tovi ihmetellessä uutta ja vanhaa. Sieltä kuumankosteaan Lappeenrantaan ihmettelee hiekkalinnaa ja tietysti syömään Vetyä. Matka jatkui Kouvolaan, jossa kiertelin kavereita ja lopuksi päädyin tallille rapsuttelemaan kauramoottoreita. Ai että, teki hyvää piiiitkästä aikaa päästä sinne! Miut on vaan luotu tallille. Voisin vaikka asua siellä.

Otteita Lappeen hiekkalinnasta ja kauramoottori nimeltä Visa <3

 

Voin kertoa, että torstaina väsytti kun kaarsin Fordin Kellomäkeen. Iltapalaa naamariin ja unille. Nukutti omassa sängyssä mm. hyvin. Perjantaina heti aamusta taas liikenteeseen kohti ystäviä ja illlalla geokätköilyn päätteeksi painelin Kotkaan kattoo Roller Derbyä ja viettää Meripäiviä.

Nyt on sitten tämä päivä mennyt vaan täällä Savossa ollessa. Sato vettä koko päivän, joten jaksanut tehdä juurikaan mitään. Oon lukenut puhki uusimman Tuulilasin, koska Jyväskylän rallit. Keskiviikoksi on bussilippu Jyskälään. Tarkoitus on sinne mennä. Mutta koska aina sattuu ja tapahtuu, niin siitä taas tiedä oikeasti. Mutta haaveena on kattoo pärinäautoja ja nauttia rallitunnelmasta hela viikonloppu livenä sekä radion ja Ruudun parissa. MOORGÄÄS rallienglanti is BÄK ÖGEN! Kyllä rakastuin niihin autoihin viime kesänä. Ei sille minkään voi.

Nyt alkaa kuitenkin olla unien aika. Tänään pitäs viettää nimeni päivää, jos millasissa merkeissä. Toivottavasti olis hyvä sää niin sais hommia hoidettua. Pari päivää vielä Savon valloitusta jäljellä.

Unta palloon ja palataan! Rallitunnelmia ehkä ens postauksessa.

PÄRRPÄRR

<3: avustaja